Olimme tänään Nitron kanssa kolmansissa EKK:n tokotreeneissä ja kehoitettiinaloittamaan treenipäiväkirjan pitäminen. Loogistahan se jotenkin on aloittaa näin blogimuodossa.
Tänään kävimme teoriassa läpi noutoa, ruutua ja kaukokäskyjä.
Kaukokäskyt:
Nitro osaa istu-maahan-seiso kaukoina. Ongelmana eteenpäin pyrkiminen. Syynä todennäköisesti se, että sitä on palkattu edestä ja olen koko ajan innostanut sitä toimintaaj aleikkinyt. Rauhoittuminen ja liikkeiden hallittu tekeminen on ollut vähemmällä ja painopiste innokkuudessa ja nopeudessa. Jollain tokokurssilla meitä kehoitettiin opettelemaan liikkeet siten, että etutassut ovat paikallaan ja takaosa toimii. Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on loogisempaa ja Nitrolle helpompaa, että takaosa liikkuu ja etutassut ovat paikallaan. Palkkaukseen malttia = nameja runsaasti ja rauhalliset liikkeet. Tarkoittaen siis sitä, etten pallon kanssa innosta vaan malttaisi olla asennoissa kunnolla. Aloitettiin opettelemaan takapään työskentelyä ihan perusteista. Jätän seisomisen vielä väliin ja keskitytään opettelemaan istu-maahan liikepari huolella. Virityssanoja en ole käyttänyt. Tähän opetellaan virityssana kauko.
Ruutuunohjaus:
Ei olla koskaan tätä oikeastaan harjoiteltukaan, joten saadaan lähteä uuden oppimisesta :) Hieno homma, koska niin moni muu liike me joudutaan uusiksi oppia. Tänään aloitettiin pallon vienti ruudun keskelle siten, että lähetän Nitron ruutuun pallon luokse ja menen sinne leikkimään sen kanssa. Tavoitteena saada ruutuunmenoon hyvä motivatio ja halu päästä sinne. Taidampa tulevana viikonloppuna Tallinnassa Voittajanäyttelyssä ollessani katsastaa, olisiko siellä tötsiä. Saa niitä täältäkin toki. Virityssana: mennään ruutuun.
Nouto:
Keppiä meillä haetaanlenkillä ihan innoissaan. Siinä olen opettanut, että keppiä ei saa pudottaa, vaan se annetaan minulle käteen niin homma jatkuu. Eräällä tokokurssilla neuvottiin laittamaan kapula suuhun (ja puinen ohuempi kepakko) ja pitämään suusta kiinni. Ei toiminut meillä lainkaan, vaan lähti ilo ottaa mitään koulutuksessa käytettävää suuhun. Jätinkin tuon sitten pois enkä aio enää noin tehdä. Kokeilin noutokapulan suussakantoa eikä se ollut kovin mieluinen. Leikittiinsillä hetken, että saan siihen kiinnostuksen ja ilon ottaa suuhun. Lähdetään siitä, että kapulan kantamisesta ja pitämisestä tulee kivaa ja sitten aletaan hinkata muita osioita. Virityssana: heitetään kapulaa.
Parilla aiemmalla kerralla käytyä ja tilannekatsaus:
Seuraaminen:
Nitron vierelläolon paikka on hyvä. Harjoitellaan muutama askel kerrallaan hyvässä kontaktissa seuraamista ja hallittuja käännöksiä. En ole tajunnut, että käännöksissäkin pitää tehdä hallittuja ja harkittuja askeleita :O Noh, jalat on päätetty siten, että oikealle astun oikealla ensin ja tuon vasemman rinnalle. Näin saan Nitron pysymään lähempänä minua. Vasemmalle oikeajalka lähtee kääntämään ensin. Näin saan taas paikan pysymään parempana. Virityssana: Hmmm... Sitä en tainnut miettiäkään vielä. Nyt seurataan. Joo, se voisi olla sopiva. Ai niin, ja mun suurin ongelma on oman asennon pitäminen! Käännän mieluusti kroppaa koiraan ja katson sitä. Ihan selviä peruja agilitystä kun pitää pitää kaikkea koko ajan silmällä eikä jättää näkökentän ulkopuolelle.
Liikkeesä seisominen:
On meillä aikas hyvä. Harjoiteltiin sitä, että kierrän Nitroa sen siinä seistessä. Toimii kokonaisuudessaan hyvin. Hienoista edistämistä istumisessa, joten palkkaus seisoessa. Virityssana: sitten pysähdytään.
Liikkeestä maahanmeno:
Samoin hyvä. Edistämistä istumaan nousussa, mutta palkkauksen ajoittamisella kuntoon. Virityssana: pysähdytään makoilemaan.
Paikallamakuu:
Ei ongelmia. Kun olen niinpitkään itsekseen treenaillut lenkkien varsilla useamman koiran kanssa ja muut ovat joutuneet odottamaan vuoroaan, on tästä tullut varma. Viime kokeessakin tuli todistettua, että Nitroon voi luottaa. Paikallamakuussa olleista kuudesta koirasta 4 lähti juoksemaan ympyrää ja oli kauhia hulabaloo, Nitro pysyi silti paikallaan. Tänään makasi 4 min minun ollessa piilossa. Kahden minuutin kohdalla kävin palkkaamassa. Ensimmäinen paikallaolo tehtiin istuen noin 3 min siten, että palkkasin vähän väliä. Istumisesta Nitris mielellään kävisi maahan. Virityssana puuttuu... Olisiko hyvä: tulee pitkä makuu.
Kotona ei olla juurikaan ehditty ihmeitä treenata. Täällä on 3 muuta aikuista, 3 viikkoiset pennut, 9 kk tyttö, hurja remontti ja talo jatkuvasti täynnä väkeä :) Mutta en aio ottaa stressiä. Tavoite on olla vuoden tokostaffi jollain aikavälillä ja JOS meillä alkaa sujua hyvin ja intoa riittää, niin kokeillaan, miten ylös päästään ja olisiko TVA toivoton. Mutta lähielämän tavoite on se tokostaffin titteli. Nitro on siis kahdesti ehtinyt olla vuoden agilitystaffi, kunnes sen vauriot kyynärissä siirsivät meidät siitä hommasta sairaseläkkeelle. Ja voi kun meitä se harmittaa! No, Nitrolla on työhaluja ja sen kanssa on kiva tehdä asioita, niin kokeillaan itsellekin melkoisen uutta ja outoa muotoa. Alokasluokan nyt helpolla pääsee läpi, mutta sellainen "kunnon toko" on minulle vierasta. Agilitya siis on tullut harrastettua 14 v enemmän ja vähemmän.
Kyynärten tilanne tällähetkellä on sellainen, että Seraquinia syödään edelleen (ollaan syöty lisäravinteena nivelrikkoon tarkoitettuja valmisteita noin kolme vuotta), Carthrophen piikkisarjoja on otettu pari, edellisestä alkaa pian olla sen verran, että voisi kuurin uusia. Kipulääkkeitä joutuu välillä ottaa, kun raukka on ihan puujalka kävelynkin jälkeen. Nyt on liikunnan puolesta ollut hyvä jakso. Ollaan tehty mieluummin pitkiä ja rauhallisia lenkkejä kuin revitelty. Välillä pitää heittää palloa tai keppiä, niin sekin tehdään verryttelyjen jälkeen hallitusti. Tosin, into hakea on niin suuri, että hallittua ja kyynärille parasta siitä ei saada koskaan. En kuitenkaan halua Nitroa tylsistyttää ja lamaannuttaa kaikesta, niin välillä saa purkaa energiaakin. Sitten olen itse tarkkana lihashuollosta. Pitäisi varmaan jossain vaiheessa käydä röntgenissä tarkistamassa nykytilanne. Etukyynärissä siis nivelrikko, luupiikkejä ja kukkakaalimaista rustottumaa. Virallinen lausunto niistä 2/3.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jaaha, meidänkin siis pitäisi. Hitto ku tuo saamarin nenäasukki asuu nenäs. Oireet on kyllä jo loppunut ekan tabletin jälkeen. Hittoviä.
VastaaPoista